En tiennyt Total Recallista etukäteen muuta, kuin että siinä on Arnold Schwarzenegger, se on Paul Verhoevenin ohjaama ja genre on scifi-toiminta. Vaan voi pojat, leffa nousee yhdeksi kaikkien aikojen lempitoimintaelokuvistani ja ehdottomaksi suosikikseni Kuvernaattorin filmografiasta!
Total Recallin juoni on lajityypilleen harvinaisen nokkela, sillä se kiusoittelee ennakkoluulottomasti yleisöään tieteisfiktion konsepteilla. Perinteinen muistinmenetyskuvio käännetäänkin arvoitukseksi siitä, poteeko päähenkilö muistinmenetystä vai tuotetaanko hänen päähänsä keinotekoisia muistikuvia. Elokuvaan mahtuu useampia käänteitä, joilla popkorneja rouskuttavan katsojan päätä sekoitetaan. Ideat eivät sinällään ole ainutlaatuisia, mutta ne tuovat kummasti mielenkiintoa ja syvyyttä muuten suoraviivaiseen rymistelyyn.
Toimintaleffaksi Total Recallin asenne on poikkeuksellisen hienostelematon. Kuolemat näyttävät ja tuntuvat suorastaan brutaaleilta: luodit repivät kehoja, raajoja leikkautuu irti, sivullisia uhreja lakoaa kuin heinää ja tukehtuminen avaruuden tyhjiössä näyttää hemmetin ikävältä. Kohtauksessa, jossa Arskan ihmiskilvekseen nappaamasta epäonnisesta siviilistä tehdään reikäjuustoa, ei voi kuin nauraa hölmistyneenä. Tältä tappamisen kuuluu näyttää, perkele! Tosiaan, vanhan hyvän ajan malliin elokuvassa ei myöskään hienostella kielenkäytön suhteen.
Vaikka meno on ilkeän näköistä, huumoria ei kuitenkaan unohdeta. Itävaltalaisikonille on kirjoitettu leffaan kenties hänen uransa parhaat onelinerit, jotka ovat oikeasti hauskoja mutteivät filmin sävyyn liian juustoisia. "Sue me, dickhead!" ja "Consider that a divorce!" aiheuttavat spontaanin naurunhörähdyksen. Meininki on överiä muttei läskiksi lyötyä tai marvelmaisen mukanokkelaa, vaan juuri sopivan pilke silmäkulmassa toteutettua.
Arnold toimii muutenkin elokuvan jokamies-päähahmona yllättävän monella tasolla. Hän ei ensinnäkään vedä rooliaan mitenkään huonosti, vaan päinvastoin erottuva aksentti ja huvittavan kuuloiset älähdykset tekevät hahmosta jollain oudolla tavalla sympaattisemman kuin keskimääräisestä jenkkitoimintaleffasankarista. Epätäydellisyys nimittäin inhimillistää. Toiseksi elementtinsä ulkopuolelle eksynyt, suorastaan epäuskottava muskelimies on täydellinen valinta filmin päärooliin, sillä tarinan sisälläkin kysymys on nimenomaan voimafantasiasta.
Sivuhahmojen kohdalla onnistutaan myös kääntämään konventioita näppärästi ympäri. Sankarin rakkauden kohde ei lopulta ole kiiltokuvamainen Sharon Stone vaan puertoricolais-taustainen Rachel Ticotin. Musta hassunhauska sidekick paljastuu hänkin joksikin muuksi, miltä aluksi näyttää. Pääpahikselle annetaan taas yllättävän vähän ruutuaikaa, mikä on fiksua, koska hän ei ole tarinan konfliktin kannalta merkityksellinen.
Total Recallille viimeisen silauksen antaa sen satiirinen ote. Koko Marsin yhteiskuntajärjestys, jossa uhrattavissa olevat köyhät joutuvat ostamaan hengitysilmaansakin monopolia pyörittävältä pampulta, on toki alleviivatun ilmiselvää kapitalismikritiikkiä. Ovelaa siitä tekee silti se, miten leffa piikittelee sille jenkkiläiselle asenteelle, jolla tämä asetelma ratkaistaan. Päivän pelastaa totta kai yksinäinen lihaksiaan pullisteleva toimintauros, joka käy aseet laulaen karikatyyrisia ilkimyksiä vastaan voittaen siinä samalla naisen rinnalleen. Ja miten päähenkilö päätyy itse osaksi tätä maskuliinista fantasiaa? Maksamalla siitä tietysti tukun kahisevaa korporaatiolle, joka on vietellyt hänet onnistuneella markkinoinnilla.
Yksityskohdista leffassa voisi toki nillittää. Efektit ovat kestäneet varsin hyvin aikaa, mutta jotkin hahmojen patsastelut green screenin edessä paistavat läpi. Keskivaiheille elokuvaa on eksynyt myös muutama vähän heikompi kohtaus, kuten koomisen kömpelö kissatappelu sekä pääparin epäuskottava loikka rotkon yli.
Erikseen täytyy kuitenkin elokuvan onnistunutta lopetusta. Jo finaali itsessään on päräyttävä. Pääpahista vastaan ei käydä mitään kliseistä lopputaistelua vaan hänestä tehdään selvää ilman sen kummempia seremonioita. Kuolema on tosin niin karmiva, että sankarin ja hänen naisystävänsä puolesta jännittää tosissaan heidän joutuessaan samaan jamaan. Ilmakehän aktivoivan alien-apparaatin käynnistymisestä saadaan puolestaan aikaan mieleenpainuvan spektaakkelimainen ilotulituskliimaksi.
Varsinaisen vaikutuksen tekee silti tarinan avoin päätös. Mietin pitkään, miten Verhoeven aikoo sitoa juonilangat: paljastaako hän kaiken olevan vain unta vai vahvistetaanko tapahtumat todellisiksi? Molemmat vaihtoehdot tuntuivat hieman tylsiltä ja siksi vastauksen jättäminen arvoitukseksi on täydellinen, ilahduttavan yleisöä aliarvioimaton loppuratkaisu elokuvalle kauan ennen Inceptionia.
Arska ja Verhoeven valloittavat sydämeni. Total Recall kuuluu Aliensin sekä Mad Max: Fury Road kanssa niihin toimintapläjäyksiin, joilla on pokkaa luoda jotain aivan omaa kuin myös käsitellä yksinkertaisella tarinallaan pintaansa syvempiä teemoja. Siksi se on yksi genrensä kirkkaimpia huipputeoksia.
Kommentit
Lähetä kommentti