8 Mile

L.A. Confidentialin ohjanneen Curtis Hansonin filmi 8 Mile on pohjimmiltaan hyvin tavanomainen mutta laadukkaasti toteutettu ryysyistä rikkauksiin -kertomus amerikkalaisen unelman hengessä. Rap-alakulttuuria käsitellään elokuvissa harvakseltaan, minkä vuoksi se herättää myös aiheena kiinnostuksen. Leffan kiinnostavuutta ei toki vähennä se, että pääosaa esittää kaikkien aikojen räppistara Eminem, jonka elämäntarinasta käsikirjoitus ammentaa vaikutteita.

8 Milen räppitaisteluiden on kriitikoiden taholta huomautettu muistuttavan nyrkkeilyleffojen huipennuksia. Niistä saadaan aikaiseksi kuitenkin urheiluelokuvaa kiehtovampaa seurattavaa. Vaikka draaman kaari ja lopputulos kaksinkamppailuissa ovat selviö, sanalliset mittelöt sivalluksineen pitävät otteessaan.

Elokuva välttää myös tympeimmät ja ilmeisimmät kliseet. Päähenkilö ei esimerkiksi itse kaiva kuoppaansa tekemällä jotain typerää elämänsä tilaisuuden koittaessa. Pakollinen naissivuosa on myös tavallista aloitteellisempi eikä sankari voita kaunotarta kainaloonsa tarinan lopuksi. Malliurasta haaveilevaa Alex-tyttöä näyttelee leffassa Brittany Murphy, joka menehtyi jo 2009 traagisesti keuhkokuumeeseen.

Eminem hoitaa pääosansa varsin pätevästi ja uskottavasti. Vetäytyvä olemus ja vähäsanaisuus yhdistettynä räjähtävään temperamettiin tekevät päähenkilöstä aidon tuntuisen. Eikä elokuvalle tietenkään ole haittaa artistin musiikista. Filmin päättävää ja Oscarinkin voittanutta Lose Yourselfia on esimerkiksi tullut kuunneltua usein leffan ulkopuolellakin, vaikken lajityypille ylin fani olekaan.

8 Mileä katsoessa ei tosin voi olla nykypäivänä kiinnittämättä huomiota siihen, että se kertoo pohjimmiltaan valkoisesta miehestä, joka kamppailee mustia vastaan voittaen heidät heidän omassa lajissaan. Mies myös tykittää suustaan sarjatulella homovastaisuuksia ja huorittelua.

En moralisoi asiasta, sillä eihän se ole aiemminkaan Eminemiä vastaan mitään hyödyttänyt vaan nostanut vain hänen suosiotaan. Silti tämä puoli ei voi olla latistamatta hiukan elokuvan vaikuttavuutta siinä, miten se kuvaa sankarinsa nousua huono-osaisuudesta tähdeksi. Kun superstara märehtii filmissä kurjia lähtökohtiaan, väistämättä päähän hiipii ajatus, onko tämä likimainkaan kiinnostavin henkilö, josta tällainen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi.

8 Milen varsinainen suurin ongelma on siinä, että samanlaisia leffoja samalla sapluunalla on Yhdysvalloista pukannut satoja. Niiden joukossa se on kuitenkin pätevä teos ja katsomisen arvoinen, jos rap-alakulttuuri kiinnostaa tippakaan. Itse en kyseiselle musiikkigenrelle useinkaan lämpeä, mutta filmi tempaisi silti mukaansa.