The Straight Story

David Lynchin The Straight Story on nimensä mukainen teos monessakin mielessä. Se on ensinnäkin ohjaajansa suoraviivaisin filmi. Se myös kertoo miehestä nimeltä Alvin Straight, joka matkustaa tietä suoraan eteenpäin. Elokuvana se on tarina vanhuudesta ja romantisoitu näkemys Amerikan Keskilännestä.

Filmissä päähenkilö Alvin lähtee tapaamaan toiseen osavaltioon veljeään, joka on saanut aivohalvauksen. Matka on pitkä, ja herralla on ajoneuvona käytettävissään ainoastaan ruohonleikkuri. Sekin riittää, kun tahtoa ja määrätietoisuutta löytyy.

Päähahmoa näyttelee erinomainen surusilmäinen Richard Farnsworth, joka itsekin oli leffan kuvaamisen aikaan kuolemansairas ja ampui itsensä vuosi sen ilmestymisen jälkeen. Tämä tuo elokuvan vanhuuskuvaukseen väistämättä lisäpainoa.

Elokuvan aikana katsoja oppii lisää asioita Alvinista, kuten hänen jälkikasvustaan, sotaveteraanitaustastaan ja vaikeasta suhteestaan veljeensä. Hänen rapistuva terveytensä ja kaiho mennyttä nuoruutta kohtaan korostavat vanhuuden katkeransuloisuutta. Elämän suurien traumojen ja menetysten vuosikymmenet ylittävä vaikutus käy taas ilmi sekä miehen että hänen tyttärensä kohdalla.

Välien sovittaminen lähimmäisen ihmisen kanssa motivoi ikääntynyttä päähenkilöä eniten. Hän tähdentääkin kohtaamille sivuhahmoilleen kokemuksensa suomalla jälkiviisaudella perheen merkitystä. Kun veljekset viimein tapaavat, se on ehdottomasti koko elokuvan liikuttavin hetki. Harry Dean Stanton esiintyy Lyle-veljenä vain yhdessä kohtauksessa, mutta onnistuu silti tekemään roolissaan vaikutuksen.

Leffassa kiinnostavaa on myös, miten ihmisten välinen vuorovaikutus näyttäytyy siinä. Käytännössä jokainen Alvinin kohtaaminen tien päällä on lämminhenkinen, ystävällinen ja avunantoa huokuva. Huolimatta elämänsä koettelemuksista miehen viimeinen matka on osoitus ihmisluonnon humaanista puolesta.

Lynchin ohjaamaksi The Straight Storya ei sen selkeyden vuoksi tunnistaisi kuin kenties Angelo Badalamentin twinpeaksmaisia mielleyhtymiä luovasta musiikista. Harvinaisestihan Lynch ohjasi filmin valmiin käsikirjoituksen pohjalta.

Elokuvan tahti on verkkainen kuten päähenkilönsä. Kamera omistaa paljon aikaa Keskilännen loputtomille pelloille ja puimureille. Kyseessä on siis eräänlaista maalaisromantiikkaa, ja onhan Americana aina Lynchin teoksissa merkittävä teema.

Toisaalta romantisoiminen ja tietynlainen sentimentaalius on myös filmin heikkous. Se latelee vanhuudesta haikeita itsestäänselvyyksiä, jotka eivät erityisesti haasta katsojaa. Onhan niitä kiva fiilistellä nättejä maisemia ihastellessa. Samalla on silti turhankin näkyvää, mistä nyöreistä leffa katsojaansa vetelee.

Tästä huolimatta The Straight Story on yksinkertainen mutta vetoava pieni tarina. Se ei nouse lemppareihini ohjaajansa teosten joukossa eikä se herättänyt minussa suuria tunteita, vaikka viimeinen kohtaaminen veljesten välillä onkin kaunis. Mielellään sen silti katsoo. Ei Lynch tällä filmillä maailmanmaineeseen olisi noussut, mutta se osoittaa The Elephant Manin ohella, että hän hallitsee myös perinteisemmän elokuvanarratiivin.

Lynchin leffat paremmuusjärjestyksessä:

1. Mulholland Drive
2. Twin Peaks: Fire Walk With Me
3. Lost Highway
4. Elephant Man
5. Eraserhead
6. Blue Velvet
7. The Straight Story
8. Wild at Heart