Disney-klassikkokimara jatkuu. Bambi on katsomistani studion animaatioista upeimman näköinen. Lapsena en pitänyt elokuvaa erityisen jännittävänä, ja olihan siinä ällöttävää rakkaushempeilyäkin. Aikuisena leffaa osaa arvostaa ihan toisella tavalla.
Bambin visuaalista loistoa on vaikea ylistää liikaa. Miljöönä vehreä metsä on lumoava, sillä filmin maalaus- ja piirrosjälki on poikkeuksellisen kaunista. Korven asukit on lisäksi animoitu niin hurmaavasti, että ensimmäisen puoli tuntia filmiä vain tuijottaa ihastellen. Vesi-, lumi- ja myöhemmin elokuvassa nähtävät liekkiefektit ovat niin ikään todella vaikuttavia.
Juoneltaan Bambi on hyvin suoraviivainen. Päähahmo syntyy, kasvaa, menettää äitinsä, varttuu aikuiseksi, rakastuu, pelastautuu metsää uhkavilta ihmisiltä ja nousee lopulta sen manttelinperijäksi. Samalla uusi sukupolvi syntyy jatkamaan elämän kiertokulkua.
Huomattavin tarinan käänne on tietysti Bambin äidin kuolema, joka osoittaa, että Disney kykeni traumatisoimaan lapsia jo kauan ennen Leijonakuningasta. Käänne on tosin toteutettu hienovaraisesti siten, että äidin kohtalo käy selväksi mutta sitä ei hierota liian järkyttävästi perheen pienempien naamaan. Olihan se surullinen hetki lapsena, mutta minut oli The Land Before Time jo karaissut!
Elokuva kuljettaa nerokkaasti sanomaa ihmisen vääristyneestä luontosuhteesta pintansa alla. Filmin kasvottomiksi jäävät kaksijalkaiset metsästävät vasomisaikana ja räiskivät vastuuuttomasti kaikkea, mikä liikkuu. Leffan lopussa puolestaan heidän huolimattomuutensa sytyttää koko metsän palamaan.
Pidän Bambissa toisaalta siitä, että sen eläimet käyttäytyvät odottamattomankin eläimellisesti. Päähenkilön isä ei esimerkiksi urospeurana osallistu lapsensa kasvattamiseen. Kiima-aikana puolestaan nuoret urokset ottavat yhteen sarvet kolisten voittaakseen naaraan suosion. Luonnollisesti myös lemmittynsä löytänyt jänis tuottaa hetkessä joukon pikkujäniksiä.
Sen voisi tosin katsoa kielivän filmin konservatiivisesta arvomaailmasta, että tyttöjänis esitetään punaposkisena ripsiään räpsyttelevänä ja viekoittelevana hurmurina. Toisaalta Kukka-haisunäätä on taas olemukseltaan yllättävänkin androgyyni, sillä kuvittelin häntä ensin naaraaksi.
Päähahmonsa osalta Bambi jää etäisemmäksi elokuvaksi kuin esimerkiksi Pinokkio. Sankari on tietysti animoitu erinomaisen valloittavasti, mutta mainittavaa persoonaa hänelle ei kehity leffan aikana.
Kokonaisuutena leffa on kuitenkin Disney-animaatioiden parhaimmistoa. Metsä ja sen eläimet on kuvattu kaiken kaikkiaan ihastuttavasti. Koko perheen animaatioksi Bambi myös kuljettaa luonnonsuojelun sanomaa yllättävän vähäeleisesti ja liikaa alleviivaamatta.
Kommentit
Lähetä kommentti