Disneyllä meni monta sodanjälkeistä vuotta palata antologiaelokuvista täyspitkiin animaatiofilmeihin. Ensimmäinenä päivänvalon näki Tuhkimo, joka aikanaan oli studiolle huomattava riskinotto. Elokuva ottaa haltuun jo Lumikki-esikoisesta tutun kaavan ja sovittaa valkokankaalle klassisen prinsessasadun
Tuhkimon tarina on kaikille tuttu. Kun kaikki maan neidot kutsutaan kuninkaallisiin tanssiaisiin, äiti- ja sisarpuoliensa hyljeksimä päähenkilö jätetään kotiin paiskomaan kotiaskareita. Hyvä haltijatar kuitenkin saapuu loihtimaan hänelle upean mekon ja vaunukyydin juhliin. Tanssiaisissa komea prinssi rakastuu Tuhkimoon, jonka täytyy kuitenkin poistua paikalta ennen puoltayötä, jolloin lumous raukeaa. Paikalle hän jättää vain lasikengän, jota kuninkaan neuvonantajan on sovitettava jokaisen neidon jalkaan, jotta salaperäisen kaunottaren henkilöllisyys selviää.
Koska sadun juoni on yksinkertainen, Disney-sovituksella on paljon tekemistä venyttää se tunnin ja vartin kestoonsa. Elokuvaan onkin kirjoitettu Tuhkimolle kaksi hiiriystävää, Jacques ja Gus, joiden toilailut erityisesti huushollin Lucifer-kissan kanssa lohkaisevat aimo osan filmistä. Varsinaista tarinaa ne edistävät silti vain hyvin vähän. Hahmoina hiiret eivät ole myöskään järin kiinnostavia eivätkä niin hurmaavia kuin vaikkapa Lumikin kääpiöt, Pinokkion Figaro ja Cleo tai Bambin Rumpali ja Kukka.
Tuhkimo itse on puolestaan päähenkilönä yhtä mitäänsanomaton hyveellinen Disney-neito kuin Lumikki. Nimikkoroolinsa huomioiden hänestä saadaan tietää hämmentävän vähän. Toki hän on ahkera ja tunnollinen kontrastina omahyväisille, laiskoille ja hemmotelluille sisarpuolilleen, mutta siinäpä se.
Elokuvassa studion usein moitittu konservatiivinen suhtautuminen naishahmoihin on selkeästi esillä toisin kuin esimerkiksi Pinokkiossa, Dumbossa tai Bambissa. Sen lisäksi, että Tuhkimo on hahmona tylsän persoonaton, hänen ainoa tehtävänsä leffassa on Lumikin tavoin löytää elämänsä rakkaus, unelmiensa prinssi.
Toisaalta leffan aikakauteen nähden on jossain määrin edistyksellistä, että Disney on ylipäänsä päättänyt kertoa tarinan, jossa päähenkilö on nuori nainen. Huomioinarvoista on myös, että elokuvan prinssi on itse Tuhkimoakin pahvisemmaksi jäävä tapaus, joten miesten suosimisestakaan on vaikea puhua.
Satuna Tuhkimo on niin kärjistetyn mustavalkoinen, että se on jo suorastaan tympivää. Paha äitipuoli paljastuu puhtaaksi sadistiksi. Sisarpuolet ovat puolestaan niin tyhmiä, pikkumaisia, kömpelöitä kuin rumiakin. Jopa talon kissa on piirretty lihavaksi ja julmaksi. Kaikki tämä vastakkainasettelu tietysti korostaa päähahmon itsensä jaloutta ja oikeamielisyyttä.
Toki elokuvasta on luettavissa teemoja alkaen sisarkateudesta epäoikeudenmukaisuuteen sekä unelmiinsa uskomiseen. Näiden käsittely jää kuitenkin höttöiseksi. Tarinassa ei ole samankaltaista johdonmukaista opettavaista sanomaa kuin esimerkiksi Lumikissa, joka asettaa vastakkain nöyryyden ja kateuden ja näyttää, miksi ensimmäinen päihittää jälkimmäisen.
Disneyn piirrosjälki on silti yhä komeaa katsottavaa. Mittasuhteilla esimerkiksi leikitellään, sillä kuninkaan linna on huikea ilmestys torneineen, saleineen sekä käsistä riistäytyneine maalauksineen. Hahmoanimaatio herättää myös hilpeyttä: esimerkiksi sisarpuolet muistuttavat mekoissaan keikkuessaan kuin pöhköjä sorsia. Upein kohtaus on tietysti hyvän haltijattaren esiintyminen ja hänen Bibbidi-bobbidi-boo-laulunsa, jonka aikana hän taikoo Tuhkimolle tämän juhlavarusteet.
Tietynlainen rutinoituneisuus studion animaatiotempuissa alkaa silti jo näkyä. Kun esimerkiksi talon pikkueläimet puuhastelevat yhdessä musiikin säestämänä päähenkilöä auttaen, iskee vahva déjà-vu-tunne, että olen nähnyt tämän ennenkin – nimittäin Lumikissa.
Katsoin Tuhkimon nyt ensimmäistä kertaa kokonaan, sillä entuudestaan minulle tuttu oli ainoastaan Samu Sirkan joulutervehdyksessä esiintyvä osio. Alkupään Disney-elokuvien joukossa filmi on yksi heikoimmista. Leffa toimisi paremmin Dumbon tavoin kymmenen minuuttia lyhyempänä. Nyt pitkittäminen korostaa tarinan ohuutta ja persoonattomuutta.
Disney-animaatioklassikkojen paremmuusjärjestys tähän mennessä:
Kommentit
Lähetä kommentti