Mitäs kummaa? Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ei ole ainoastaan paras näkemäni Bond-filmi vaan myös aidosti hyvä elokuva! George Lazenbyn performanssi jäi hänen ainoakseen, mutta jos on kerralla ykkönen, niin miksipä jatko-osilla perintöään laimentaisi.
Lazenby on roolissa Connerya karismaattisempi, sympaattisempi, komeampi ja paremmassa kunnossa. Hänen Bondin elkeissään on myös vähemmän limaisuutta ja ripaus enemmän herrasmiesmäisyyttä. Pitkästä aikaa pystyin nauramaan agentin petiseikkailuille, sillä niistä puuttui seksuaalisen hyväksikäytön ja pahimmillaan raiskauksen alavire. Hahmo herää uuden näyttelijän pidettävyyden ansiosta kokonaan uudelleen eloon.
Pääosanäyttelijän vaihtuminen virkistää elokuvasarjaa muutenkin huomattavasti. Huumoria on vähemmän, koska Lazenby on perinteisempi ja suoraselkäisempi sankari kuin Conneryn vastaava. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä filmillä on edelleen pilkettä silmäkulmassa. Nyrkkitappeluissa on alusta asti puolestaan enemmän ytyä kuin Conneryn Bondeissa koskaan, mihin lienee vaikuttanut Lazenbyn kamppailulajitausta sekä Peter R. Hunt uutena ohjaajana.
Hunt hyödyntää myös toimintakohtauksissa nopeita leikkauksia, jotka saavat ne tuntumaan huomattavasti intensiivisemmiltä ja vauhdikkaammilta kuin edeltäjänsä. Ylipäänsä hänen silmänsä kuvakulmille, asetelmille ja kamera-ajoille on ihan toista maata, kuin muissa 60-luvun Bondeissa on nähty.
Sveitsin alppimaisemat tarjoavat leffasarjan hulppeimman miljöön sitten Pallosalaman Bahaman. Sen lisäksi, että lumisia vuoria on upea katsella, elokuva ei poukkoile ympäriinsä vaan sijoittuu varsin tiukasti yhteen lokaatioon valtaosan kestostaan.
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa venyttää toimintakohtaukset pidemmäksi kuin missään Bond-elokuvassa tähän asti mutta samalla ne ovat myös niistä kaikkein onnistuneimpia. Viihdyttävä suksitakaa-ajo Blofieldin alppitukikohdasta vaihtuu lennosta hulvattomaksi kaahailuksi, jossa Bond ja hänen naisystävänsä tekevät tielle osuneista autokisoista melkoista romurallia. Tätä seuraava pakomatka lumivyöryä karkuun on jo suorastaan vaikuttava kohtaus. Toki ajankohdalleen ominaisesti toiminta kärsii vielä leikkauksen ilmiselvistä epäjatkuvuuskohdista sekä immersiota pilaavista taustaprojektio-otoksista, mutta kokonaisuus on silti tyylikäs.
Lazenbyn ainokainen ei pääse eroon kaikista Bond-rainoille perinteisistä heikkouksista Vaikka juoni ei ole aivan aiempien leffojen kaavan mukainen, soluttautuminen pahiksen päämajaan, pakollinen paljastuminen sekä helppo pakeneminen tuntuvat kaikki ikävystyttävän tutuilta. Jotkin elokuvan valinnat ovat lisäksi varsin kyseenalaisia, kuten Bondin brittipeiteroolin dubbaus sekä Blofieldin typerä kuoleman enkelit -suunnitelma, joka on päivänselvästi vain tekosyy marssittaa kauniita naisia ruudulle sekä Bondin sänkyyn. Blofieldin pyrkimys vokotella Bondin rakastajaa ja lankeaminen tämän pauloihin on myös täysin tarpeeton korni hetki.
Muutama kohtaus irrottaa överiydessään spontaanit naurut. Liekinheitin tuntuu ensinnäkin hyvisten hyökkäysjoukoille melkoisen ylilyövältä ja julmalta aseelta. Totaalisen repeämisen aiheuttaa silti tyttärensä nyrkillä tyrmäävä isä, joka toteaa: "Spare the rod and spoil the child, eh?"
Puhutaanpa leffan lopusta. Se, että Bond rakastuu ja menee naimisiin oli aikanaan melkoisen rohkea veto, koska hahmohan ei ole oikeastaan kehittynyt elokuvien aikana enempää kuin Aku Ankka vuosikymmenien saatossa. Käänne on siksi erinomaisen tervetullut. Sankarin morsio Tracy on myös tähän asti kaikkein kiinnostavin Bond-tyttö, sillä hän tuntuu omalta itsenäiseltä hahmoltaan, jolla on persoona.
Tiesin, että Tracy kuolee elokuvan lopussa, ja tietyllä tapaahan käänne on väistämätön, jotta leffasarjalla on syy jatkua. Muun muassa Casino Royale ja Bournet tekivät myöhemmin saman. Siitä huolimatta loppuratkaisu on suorastaan hämmentävän koskettava ja traaginen.
Viimeisillä hetkillä Lazenby löytää lisäksi 007:n hahmoon sellaista inhimillisyyttä, jota Connery ei häneen koskaan tuonut. En voinut kuin äimistellä: Bond-elokuva, joka herättää minussa tunteita! Ilmeisesti leffassa ollaankin lähempänä varsinaista Ian Flemingin romaanien henkeä kuin kertaakaan aikaisemmin elokuvasarjan aikana.
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ei ole missään nimessä virheetön elokuva tai vailla ongelmia. Se kuitenkin kiilaa helposti listallani Bond-elokuvien kärkeen ja osoittautuu muutenkin varsin mallikkaaksi toimintaleffaksi. Jännästi Huntin filmi on vieläpä koko sarjan pisin tähän asti muttei tunnu läheskään niin ylipitkältä kuin moni edeltäjistään. Ensimmäistä kertaa sitten Dr. Non 007-elokuvalla on oikeutus olemassaololleen.
Päivitetty Bond-elokuvien paremmuusjärjestys:
- Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa
- Salainen agentti 007 ja tohtori No
- Casino Royale
- Pallosalama
- Salainen agentti 007 Istanbulissa
- Timantit ovat ikuisia
- Elät vain kahdesti
- Quantum of Solace
Kommentit
Lähetä kommentti