Kaunotar ja kulkuri (1955)


Eläinsadut ovat lastenanimaatioiden peruskauraa. Bambissa Disney nosti valkokankaalla pääosaan metsän asukit. Kaunottaressa ja kulkurissa valokeilan ryöstävät puolestaan koirat. Se on myös studion animaatioista tähän mennessä selkeimmin rakkaustarina.

Kaunotarta ja kulkuria voisikin kutsua suoraviivaisen ja kaavamaisen Hollywood-romanssin perikuvaksi. Toisaalta se on niiden eläimillä toteutettu pastissi.

Hahmot kantavat elokuvaa. Ylempiluokkaisen tytön lankeaminen renttumaiseen ja juurettoman mieheen oli klisee jo aikanaan, mutta koiramuodossa päähenkilöiden karikatyyrimaiset persoonat sekä huvittavat että hurmaavat. Eikä sitä voi kiistää, etteikö klassinen spagetti-illalliskohtaus olisi puhdasta Disney-magiaa.

Koirien välillä pätevät samat lainalaisuudet kuin miesten ja naisten. Seikkailullinen uros viehättää Kaunotarta, mutta useamman nartun liehittelyn paljastuttua tuloksena on mustasukkaisuuskiukkukohtaus. Törttöilyjen jälkeen Kulkuri matelee suivaantunutta esittävän mielitettynsä edessä, joka tosiasiassa haluaa vain, että äijä vakuuttaisi hänet kunnollisuudestaan ja valloittaisi hänet uudelleen. Tekojen hyvittäminen käy tosin hieman liiankin helposti, sillä häntäheikille tarjoutuu juuri sopivasti tilaisuus näyttää sankarillisuutensa.

Leffan sivuhahmot ovat muistettavia. Koirarotujen alkuperällä leikittely, jota en suomiversiosta lapsena ymmärtänyt, herättää aikuisena hilpeyttä: skotlanninterrierillä on skottiaksentti, venäjänvinttikoiralla venäläinen, kun taas chihuahua mainitsee siskonsa olevan nimeltään Rosita Chiquita Juanita. Leffan pieneksi kohokohdaksi osoittautuu puolestaan Peggy Leen esittämän jazz-laulajakoiran musiikkinumero.

Taattuun Disney-tyyliin Kaunotar ja kulkuri tarjoaa myös läjäpäin kaunista animaatiota. Koirien olemus ja liikkeet on esimerkiksi jäljenetty todella vakuuttavasti. Hienoa on etenkin se, että hauvat käyttäytyvät ihmishahmojen näkökulmasta koiramaisesti ja vaikuttavat eläimellisiltä, vaikka toisaalta puhuvat keskenään kuin ihmiset.

Elokuva on lisäksi täynnä upeita taustamaisemia. Esimerkiksi ylemmän luokan esikaupunkialue, jossa Kaunotar asuu, herää eloon vehreänä idyllinä, jossa silmään osuvat erityisesti eri vaaleanpunaisen, purppuran ja violetin sävyt. Toiminnallisemmissa kohtauksissa hyödynnetään taas koirien tasolle asettuvaa perspektiiviä sekä hieman vääristyneitä mittasuhteita tapahtumien korostamiseksi.

Kaunotar ja kulkuri ei ole Disneyn järisyttävimpiä teoksia mutta siitä huolimatta lämminhenkinen elokuva. Aikakauden ristiriitaiset arviot ovat sikäli filmin suhteen osuvia, että sen romanssi on hyvin tavanomainen. Toisaalta leffan toteutus on niin takuuvarmaa Disney-laatua, että sen ikonisen klassikkostatuksen ymmärtää helposti.

Disney-animaatioklassikkojen paremmuusjärjestys tähän mennessä:

  1. Pinokkio
  2. Liisa ihmemaassa
  3. Bambi
  4. Dumbo
  5. Lumikki ja seitsemän kääpiötä
  6. Kaunotar ja kulkuri
  7. Peter Pan
  8. Tuhkimo
  9. Fantasia

Kommentit