Filmiarvostelut

Olen nähnyt Jalmari Helanderin ohjaamista ja käsikirjoittamista filmeistä aikoinaan mustan joulupukkikomedian, Rare Exportsin. Leffaa edeltäneet lyhärit olivat mainioita, mutta idea metsästettävästä, murhanhimoisesta joulupukista ei kantanut kokonaista elokuvaa. Natsiturpakäräjiä tarjoileva Sisu on sen sijaan saanut paljon huomiota maailmallakin. Täytin vihdoin isänmaallisen velvollisuuteni ja laitoin tämän kehutun sinivalkoisen toimintarainan Netflixistä tulille. Nykymaailmassa kaipaa jo vanhaa kunnon meininkiä, kun natsit olivat itsestään selviä pahiksia ja niille annettiin armotta pataan. Sisu tuntuu tänä päivänä nimittäin miltei poliittiselta kannanotolta. Kun vuonna 1942 sotaveteraani Aatami Korpi löytää Lapista kultaa mutta joutuu kotimatkallaan saksalaisten häiriköimäksi, tulee pahaa aavistamattomille kansallissosialisteille pian Mutteria ikävä. Toisaalta kenties myös olemme tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa juuri siksi, että Sisun kaltaiset elokuvat ovat esittä...

Operaatio Ave Maria

Andy Weirin samannimiseen romaaniin perustuva Yksin Marsissa -filmi on eräs harvoista Ridley Scottin myöhemmän uran onnistumisista. Hyväntuulinen ja tiedeoptimistinen, kovaa scifiä edustava elokuva, jonka käsikirjoituksesta vastasi Buffy, vampyyrintappajasta , Cloverfieldistä sekä The Cabin in the Woodsista tuttu Drew Goddard, yllätti vuonna 2015 kaikin puolin positiivisesti. Kyseenalaisesti suomennettu Operaatio Ave Maria (Project Hail Mary) perustuu niin ikään Weirin kirjaan, on jälleen Goddardin sovittama ja tarjoaa samoin hyväntuulista scifiä. Valitettavasti leffat eivät ole samasta puusta veistettyjä. Operaatio Ave Maria edustaa jenkkielokuvan lajia, jossa valkoinen jenkkimies hälytetään paikalle pelastamaan maapallo. Jenkkimies suorittaa yksinään tieteelliset läpimurrot ja kiitää sankariastronauttina valovuosien päähän hoitamaan eksistentiaalisen kriisin kuntoon, jälleen yksin, totta kai. Urgh. Ave Maria edustaa myös sitä jenkkikomedian tyyppiä, jossa jokainen vuorosana on jok...

Eddington

Koronavirusta ei ole toistaiseksi juuri käsitelty valkokankaalla. Pandemia-aika tuntuu ylipäänsä muutama vuosi sen jälkeen kummallisen kaukaiselta, kuin ihmiskunta olisi jo unohtanut sen kollektiivisesti. Silti nuo vuodet muuttivat yhteiskunnassa, etenkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa, jotain oleellisesti. Tästä muutoksesta kertoo Hereditarysta ja Midsommarista tunnetuksi tulleen Ari Asterin Eddington . Eddingtonin pikkukaupungissa saa alkunsa surkeiden sattumusten sarja, kun Joaquin Phoenixin paikallinen sheriffi, Joe, sekä Pedro Pascalin esittämä pormestari, Ted, ajautuvat erimielisyyteen. Osavaltioon on julistettu maskipakko, mutta astmaa sairastava sheriffi ei pysty hengittämään maskin kanssa. Hän ei pidä maskimääräystä ehdottomana vaan peräänkuuluttaa inhimillisyyttä kanssakansalaisia kohtaan. Eihän koko piirikunnassa ole vielä edes koronaa! Joen näkökulmaa pystyy elokuvan alussa empatisoimaan. Kiista muistuttaa siitä, miten myös meilläpäin jotkin hyvää tarkoittavista pandemiato...

Sisällön tarjoaa Blogger