Siirry pääsisältöön

Filmiarvostelut

Arvioita ja analyyseja elokuvista sekä tv-sarjoista. Kaikki arviot sisältävät spoilereita.

Hae tästä blogista

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2026.

Tekstit

Amerikatsi

huhtikuuta 30, 2026

2022 draama dystopia historia komedia neljä tähteä

+

Nainen ilman omaatuntoa

huhtikuuta 29, 2026

1944 Billy Wilder film noir Fred MacMurray jännitys rikos viisi tähteä

+

Se oli pelkkä sattuma

huhtikuuta 18, 2026

2025 draama neljä tähteä rikos

+

Pluribus – kausi 1

huhtikuuta 09, 2026

2025 draama dystopia kaksi tähteä mysteeri scifi

+

Lisää blogiviestejä

Kaikki tekstit

Arkisto

2026 13

2025 38
2024 50
2023 81
2022 89
2021 87
2020 48
2019 33
2018 23
2017 17
2016 19
2015 27
2014 24
2013 23
2012 22
2011 26
2010 2
- elokuuta 1
- kesäkuuta 1
2009 5
- joulukuuta 2
- marraskuuta 3

Näytä enemmän Näytä vähemmän

Tunnisteet

1888
1889
1890
1893
1895
1918
1920
1921
1922
1923

Näytä enemmän Näytä vähemmän

Suositut tekstit

Eddington

Koronavirusta ei ole toistaiseksi juuri käsitelty valkokankaalla. Pandemia-aika tuntuu ylipäänsä muutama vuosi sen jälkeen kummallisen kaukaiselta, kuin ihmiskunta olisi jo unohtanut sen kollektiivisesti. Silti nuo vuodet muuttivat yhteiskunnassa, etenkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa, jotain oleellisesti. Tästä muutoksesta kertoo Hereditarysta ja Midsommarista tunnetuksi tulleen Ari Asterin Eddington . Eddingtonin pikkukaupungissa saa alkunsa surkeiden sattumusten sarja, kun Joaquin Phoenixin paikallinen sheriffi, Joe, sekä Pedro Pascalin esittämä pormestari, Ted, ajautuvat erimielisyyteen. Osavaltioon on julistettu maskipakko, mutta astmaa sairastava sheriffi ei pysty hengittämään maskin kanssa. Hän ei pidä maskimääräystä ehdottomana vaan peräänkuuluttaa inhimillisyyttä kanssakansalaisia kohtaan. Eihän koko piirikunnassa ole vielä edes koronaa! Joen näkökulmaa pystyy elokuvan alussa empatisoimaan. Kiista muistuttaa siitä, miten myös meilläpäin jotkin hyvää tarkoittavista pandemiato...

Miekka kivessä

Kuningas Arthurin nuoruudesta kertova Miekka kivessä kuuluu niihin Disney-animaatioklassikoihin, joita en ollut entuudestaan nähnyt. Elokuva sai aikanaan kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton mutta osoittautui yleisömenestykseksi. Tarinallisesti leffa on sekava sillisalaatti, mutta sen päätön meno onnistuu silti hauskuuttamaan. Hämmentävästi filmissä itse nimikkomiekka jää pitkälti alaviitteeksi. Ennemmin elokuvan nimi voisi olla Velhon oppipoika Fantasia -musikaalin kuuluisimman sekvenssin tavoin. Tarina koostuu nimittäin Merlinin Arthurille pitämästä kolmesta oppitunnista. Arthur itse näyttelee myös hahmona miltei sivuosaa Merliniin verrattuna. Sentään höperö vanha tietäjäukko, joka pystyy näkemään historian kulkua tulevaisuuteen, on kohtalaisen viihdyttävä tapaus. Positiivisesti sivuhenkilöistä erottuu puolestaan Arthurin adoptioisä, joka Disneylle epätyypillisesti ei ole luokiteltavissa hyväksi eikä pahaksi. Sen sijaan hän on tarpeettoman ankara vanhempi, joka kuitenkin ymmärtää ...

Piukat paikat

Harva komedia on säilyttänyt tehonsa läpi vuosikymmenien kuten Billy Wilderin Piukat paikat. Marilyn Monroen, Jack Lemmonin ja Tony Curtisin tähdittämä klassikkofilmi rikkoi aikanaan poikkeuksellisesti tabuja. Se leikittelee ajattomasti sukupuolirooleilla, ihmisten ympärilleen rakentamilla fasaadeilla sekä paheellisina pidettyjen halujen viekoittelevuudella. Piukat paikat loistaa erityisesti terävällä ja ennakoimattomalla käsikirjoituksellaan. Lemmonin ja Curtisin esittämä jazz-muusikkoparivaljakko, Jerry ja Joe, pakenevat chicagolaisia gangstereita naamioitumalla osaksi Floridaan matkaavaa naisorkesteria. Elokuvan kekseliäästä tarinasta ei nykykatsojankaan ole helppo sanoa, mitä seuraavaksi täsmälleen tapahtuu. Matkalla junassa valepukuinen äijäkaksikko tapaa orkesterin vokalistin, Marilyn Monroen esittämän Sugar Kanen. Sugarilla on tähtäimessään Floridan miljonäärit, sillä miessuhteissaan renttujen saksofonistien kanssa hänelle jää aina käteen “tikkarin karvainen pää” – “fuzzy end of...

Sisällön tarjoaa Blogger