Marvel-elokuvien joukossa vuoden 2014 Guardians of the Galaxy kuuluu kaikkein kehutuimpiin. Itse en erityisemmin lämmennyt alkuperäiselle elokuvalle, mutta jatko-osa nosti huumorillaan hymyn huulille ja onnistui hetkittäin jopa vääntämään tunneruuvia. James Gunnin trilogian päätös jää sen sijaan valjuksi esitykseksi.
Kolmannen Guardians-elokuvan keskiössä on sankarijoukkion rääväsuu, geenimanipuloitu Rocket-pesukarhu, joka haavoittuu kuolettavasti filmin alussa. Hänen tovereidensa etsiessä keinoa ystävänsä pelastamiseksi leffa poikkeaa hahmon takaumiin, joissa valoitetaan hänen synkkää eläinkokeiden täytteistä menneisyyttään.
Trilogian päätös on selvästi vakavahenkisempi teos kuin kaksi ensimmäistä osaa. Vakavoituminen tuntuu kuitenkin osin keinotekoiselta. Mikään kahdessa edellisessä filmissä ei nimittäin ole rakentanut pohjaa Rocketin traumojen käsittelylle. Sentään Chris Prattin näyttelemä Peter Quill on kokenut tragedian aiemmin MCU-kaanonissa, minkä vuoksi hänen kohdallaan surutyö on osa luontevaa tarinajatkumoa.
Melankolisuus ei tosin tarkoita, etteikö elokuva pyrkisi hauskuuttamaan katsojaansa. Yrityksissä on tosin sama ongelma kuin trilogian debyytissä, sillä niistä paistaa väkinäisyys. Iso osa huumorista perustuu hahmojen väliselle kinastelulle, jossa näyttelijät huutavat korostuneen mukahauskasti toisilleen. Tämä käy nopeasti vanhaksi.
Thor: Love and Thunderia on parjattu paljon estottomasta hassuttelustaan, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Taika Waititin komedia on ajoituksiltaan kertaluokkaa terävämpää kuin Gunnin. Guardians of the Galaxy Vol. 3 on leikattu omituisen löysästi, sillä sanailu tuntuu useaan otteeseen ennemmin jaarittelulta, josta puuttuu naururaita. Kuvaavaa onkin, että vitsit toimivat nasevammin elokuvan trailereissa kuin itse filmillä.
Guardiansien tavaramerkkinä on aina ollut populaarimusiikin runsas soittaminen. Awesome Mix Vol. 3 ei kuitenkaan missään vaiheessa lähde lentoon. Sen sijaan temppu vaikuttaa tällä kertaa vain vanhan rutiinin toistamiselta. Mitään yhtä hienoa ja pöhköä kuin kakkoselokuvan Come A Little Bit Closer -montaasi ei missään vaiheessa koeta.
Hetkittäin leffa tavoittaa silti mukaansatempaavan avaruusseikkailufiiliksen. Esimerkiksi Quillin ja Grootin tarkoituksellinen marssiminen pahiksen ansaan johtaa hupaisiin käänteisiin. Loppupuolellaan elokuva tekee silti perus-Marvelit ja lässähtää isoksi efektipuuroksi, josta on vaikea saada otetta. Siinä vaiheessa, kun pääkonna laukaisee hyvisten kimppuun – monettako kertaa jo MCU-filmeissä? – massiivisen joukon kasvottomia CGI-kätyreitä, alkaa tapahtumista olla vaikea välittää.
On kolmannella Guardiansilla silti visuaalisesti kiinnostavat hetkensäkin. OrgoCorp-yhtiön orgaanisesta aineesta valmistettu avaruudessa leijuva päämaja on esimerkiksi hilpeän ällöttävä ilmestys. Vaikka leffan huipentava pitkä käytävätaistelu paisuu puolestaan ylipitkäksi ja harrastaa vilunkipeliä naamioidakseen leikkauksensa, ei sitä voi kiistää, etteikö mättö näyttäisi komealta. Gunn myös hyödyntää onnistuneesti vaivihkaa toimintakohtauksissaan laajakulmalinssejä luodakseen niihin tilan tuntua.
Jos koko elokuvan markkinointimateriaali sai fanikunnan pelkäämään Rocketin kuolemaa, sen loppu puolestaan kierrättää Marvel-leffojen väsähtäneen kliseen ja yrittää huijata yleisön jännittämään päähahmon eli Quillin kohtalon puolesta. Molemmat vedätykset ovat niin ilmiselviä, ettei jännitystä synny hetkeksikään. Huvittavaa on vain se, miten nopeasti Chris Prattin turvonneet kasvot palautuvat Hollywood-kelpoisiksi.
Sille ei voi myöskään olla naureskelematta, miten Rocket kieltäytyy filmin lopussa surmaamasta pääpahista, koska sankaripoppoo on mukamas moraaliltaan alakynteen joutuneen vastustajan listimisen yläpuolella. Silti juuri aikaisemmin elokuvassa Quill ja Groot ovat murhaneet MCU-leffalle jopa poikkeuksellisen julmasti aseettoman uhrin ja kaivaneet kylmäverisesti tarvitsemansa avainkoodin tämän päänahasta.
Kovasta yrityksestäkään huolimatta Guardians of the Galaxy Vol. 3 ei lähde missään vaiheessa lentoon. Huumoripuoli jää vaisuksi, totisempi draama tuntuu enimmäkseen pakotetulta ja jopa Rocketin tarinaan nivoutuva eläinsuojeluteema vaikuttaa päälleliimatulta. Gunnilla on varmasti kyky saada aikaiseksi keskimääräistä parempia supersankariseikkailuja, mutta viimeinen Marvel-työ hukkuu genren keskinkertaisuuksien joukkoon. Kenties DC:n leivissä tekemiseen löytyy lisäpotkua, kun taiteellinen vapaus on annettu kokonaisen leffauniversumin kanssa puuhasteluun.
MCU-elokuvien päivitetty paremmuusjärjestys:
- Spider-Man: No Way Home
- Avengers: Infinity War
- Thor: Ragnarök
- Captain America: Civil War
- Captain America: Winter Soldier
- Thor: Love and Thunder
- Eternals
- Black Panther
- Doctor Strange in the Multiverse of Madness
- Captain Marvel
- Guardians of the Galaxy Vol. 2
- Guardians of the Galaxy
- Spider-Man: Homecoming
- Guardians of the Galaxy Vol. 3
- Shang-Chi and the Legend of Ten Rings
- Iron Man 3
- Thor
- Iron Man 2
- The Avengers
- Avengers: Endgame
- Iron Man
- Doctor Strange
- Spider-Man: Far From Home
- The Incredible Hulk
- Captain America: The First Avenger
- Thor: The Dark World
- Avengers: Age of Ultron
- Ant-Man
- Ant-Man and the Wasp
- Black Widow
Kommentit
Lähetä kommentti